Voiko käyttää englanninkielisiä varoituksia hollanninkielisessä verkkokaupassan?

Englanninkieliset varoitukset eivät riitä hollantilaisen verkkokaupan vaatimuksille

Verkkokaupan, joka myy hollantilaisia kuluttajia, varoitusten ja turvallisuusohjeiden on oltava hollanniksi. Englanti ei riitä, vaikka kohderyhmä hallitsisi kielen hyvin — lainsäädäntö katsoo kuluttajan kieltä toimitusmaan näkökulmasta, ei sitä, mitä kieltä kuluttaja sattuu ymmärtämään. QR-koodi, joka ohjaa englanninkieliselle tai muunkieliselle sivulle, ei ratkaise ongelmaa: tiedot on oltava suoraan tuotesivulla itsessään.

Kenen vastuulla tämä velvoite on, riippuu roolistaan toimitusketjussa. Valmistaja laatii varoitukset ja vastaa oikean kielversion oikeellisuudesta; jakelija — esimerkiksi verkkokauppa, joka myy toisen osapuolen valmiita tuotteita edelleen omaa tuotemerkkiä käyttämättä — ei tarvitse kirjoittaa tekstiä itse, mutta tarkistaa, että vaadittu kieli on olemassa ennen tuotteen tarjoamista. Tämä ero jää usein huomaamatta: joka myy tuotetta omalla nimellään tai tuotemerkillään, katsotaan itse valmistajaeiksi, vaikka tuote olisi hankittu muualta ja merkitty vain omalla logolla. Tämä myyjä vastaa siis oikean kielversion laatimisesta — se ei ole toisen osapuolen velvoite toimitusketjussa. Verkkokaupan, joka toimittaa myös Saksaan tai Belgiaan, on noudatettava kunkin kohdemaan kieltä: saksaa Saksassa ja hollantia, ranskaa tai saksaa Belgiassa kielialueen mukaan. Useiden maiden palvelija tarvitsee useita kieliversioita samasta varoituksesta.

Missä se on: artikla 9 GPSR:ssä

Tämä vaatimus seuraa Asetuksen (EU) 2023/988 artiklasta 9, joka määrää, että varoitukset ja turvallisuustiedot on annettava kuluttajalle ymmärrettävässä kielessä. Koska kyseessä on asetus, tämä sääntö pätee suoraan ja samalla tavalla kaikissa 27 jäsenvaltiossa; maat eroavat toisistaan siinä, mikä kieli kussa katsotaan kuluttajien kieleksi, ei velvoitteen itsensä osalta.